perjantai 22. syyskuuta 2017

Entomofagia yleistyy: Kouvolasta lähtee pian baareihin snack-sirkkoja

Kambodžassa syödään monenlaisia niveljalkaisia hyönteisistä hämähäkkeihin. Kuva: Pixabay.

Tällä viikolla on uutisoitu siitä, että Suomessakin sallitaan hyönteisten kasvattaminen ja myyminen ravinnoksi. Itävalta, Tanska, Hollanti, Iso-Britannia ja Belgia antoivat hyönteisravinnon tuotannolle luvan jo ennen Suomea. Myös Kouvolan Sanomien pääkirjoitus otti asiaan kantaa tänään.

Kouvolan Inkeroisissa toimivasta Pohjolan Hyönteistalous Oy:stä arvioidaan näin: "Tämän vuoden puolella saamme myyntiin kuivattujen hyönteisen lisäksi suurirakeista jauhetta, keksejä, snacksejä ja hyönteismakkaraa. - - Se [ensimmäinen hyönteistuote] on snacks-sirkka. Sen uskon tulevan parissa viikossa markkinoille, koska konsepti on sille jo valmiina."

Myös YK kannustaa syömään hyönteisiä. MTV3 julkaisi jo seitsemän vuotta sitten uutisen "Hyönteisten syönti on ekologisempaa", jossa todetaan seuraavaa:

"Tutkijoiden mukaan maailmassa on ainakin 1 700 syötävää hyönteislajia. Noin 2,5 miljardille ihmiselle hyönteisten syöminen on jo arkipäivää, kuten lihan tai kalan syöminen. Yleisimmin käytetään erilaisia heinäsirkkoja, kaskaita, muurahaisia sekä hyönteisten toukkia. Hyönteiset tai niiden toukat sisältävät runsaasti proteiinia, rasvaa, rautaa ja kalsiumia. - - Vaihtolämpöisinä eläiminä ne muuttavat rehua ruuaksi tavanomaisia tuotantoeläimiä selvästi tehokkaammin. Esimerkiksi laulukaskas tarvitsee rehua kuusi kertaa vähemmän kuin nauta ja kaksi kertaa vähemmän kuin sika tai broileri tuottaakseen saman määrän proteiinia. Lisäksi hyönteiset tuottavat tasalämpöisiä eläimiä vähemmän kasvihuonekaasuja ja pärjäävät usein elintarviketuotannon jätteellä tai suoraan tuotantoeläinten lannalla."

Sinänsä hyönteisten syöminen ei ole mitään uutta, vaikkakaan suurta suosiota se ei ole länsimaissa saavuttanut. Vincent M. Holt kirjoitti jo vuonna 1885 kirjan "Why not eat insects?" Kirja on luettavissa verkkoversiona osoitteessa http://bugsandbeasts.com/whynoteatinsects/.

Miltä kuulostaisi vaikkapa English Menu I:

Etanakeitto

Turskaa etanakastikkeessa

Ampiaisen toukkia

Voissa ruskistettuja koiperhosia

Perhosen toukilla höystetty naudanlihapata

Varhaisporkkanoita jauho-matokastikkeella

Karviaiskiisseliä sahapistiäisten toukkien kera

Maustettuja lehtisarvisten (kovakuoriaisten) toukkia

Sarvijaakon toukkia paahtoleivällä


Nilviäisiin luokiteltavat etanat ovat perinteisesti olleet joko elävinä tai maidossa keitettyinä lääkettä esimerkiksi tuberkuloosia, märkiviä haavoja ja punatautia vastaan. Näillä "parannuskeinoilla" ei kuitenkaan liene todellista merkitystä. Suomessakin on aiemmin hyödynnetty "muurahaisten munia" sekä lääkkeenä että ravinnon lisänä.

Maailmanlaajuisesti entomofagia eli hyönteisten käyttäminen ruokana on tuttua noin kahdelle miljardille ihmiselle. Ravintona on dokumentoitu käytettävän noin 1900 hyönteislajia.

Hyönteisravintoa käytetään kuitenkin länsimaissa yleensä erittäin vähän, vaikka esimerkiksi heinäsirkat voisivat olla kanaa ravitsevampia. Moni saattaa tosin syödä huomaamatta esimerkiksi kirvaperäisiä tuotteita. Punaisten marmeladimakeisten värjäämiseen käytettävä väriaine E120 (karmiini, kokkiniili, karmiinihappo) on kuivatuista kokkiniilikirvoista uutettu aine. Yhteen kiloon väriainetta tarvitaan 150 000 kuivattua naaraskirvaa. Sellakka (E904) puolestaan on kilpikirvojen eritettä, jota saadaan puiden rungoilta ja oksilta.

Heinäsirkkojen lihasta parhaimmillaan jopa 50-75 prosenttia on proteiineja, hämähäkeistä ja kärpäsentoukista 64 prosenttia sekä termiiteistä 46 prosenttia, kun taas lampaanliha, sianliha, häränliha, kala ja kana sisältävät proteiineja yleensä vain 17-23 prosenttia. Hyönteisravinnossakin saatavat proteiinimäärät kuitenkin vaihtelevat suuresti hyönteisille syötetyn ravinnon mukaan. Lisäksi myös hyönteisravinto on tuotettava kestävän kehityksen mukaisesti. Joillakin kehitysmaiden alueilla, joilla hyönteisiä käytetään ravintona päivittäin, osa hyönteiskannoista on romahtanut paikallisesti liikakäytön seurauksena.

Voisiko Suomesta tulla hyönteistalouden ykkösmaa? Turun yliopisto ja Luonnonvarakeskus selvittävät tutkimushankkeessaan hyönteisten käyttöä osana ruokaketjua. Hyönteisistä voi tehdä jopa ekologista gourmet-ruokaa.

Ellet vieläkään vakuuttunut lue tästä linkistä kymmenen syytä syödä hyönteisiä.

perjantai 8. syyskuuta 2017

Ilmastonmuutoksen voimistama Irma yksi koko mittaushistorian voimakkaimmista hurrikaaneista

Key West, Florida (2005). Kuva: Pixabay.

Hurrikaani Irma on vaurioittanut Karibialla suurinta osaa Barbudan rakennuksista ja aiheuttanut toista kymmentä kuolonuhria.

Irma kuuluu hirmumyrskyjen voimakkaimpaan luokkaan eli se on viidennen asteen hirmumyrsky. Saffir-Simpsonin asteikon mukaan hurrikaani luokitellaan viidenteen luokkaan, mikäli suurin havaittu yhden minuutin keskituuli kymmenen metrin korkeudella ylittää 252 kilometriä tunnissa. Kun Irma saapui Leewardsaarille, tuulennopeus oli yli 295 kilometriä tunnissa. Siten Irma oli tuulennopeudeltaan mittaushistorian voimakkain Leewardsaarille saapunut hurrikaani ja viidenneksi voimakkain Atlantilla syntynyt hurrikaani.

Ranskan ilmatieteen laitoksen mukaan Irma on koko 1970-luvulta alkavan satelliittimittaushistorian pisimpään jatkunut voimakas hirmumyrsky. Eiliseen iltapäivään mennessä myrskytuulet olivat jo puhaltaneet 33 tunnin ajan yli 80 metriä sekunnissa (noin 290 km/h).

Irma-hurrikaanissa matalapaineen keskuksessa paine (914 millibaaria) oli alempi kuin mitä koskaan aiemmin on mitattu Meksikonlahden ja Länsi-Karibian ulkopuolella. Yhdysvaltojen kansallinen hurrikaanikeskus on tilastoinut hurrikaaneja vuodesta 1851 alkaen. Mikään muu hurrikaani ei tiettävästi ole ollut Atlantilla koko tilastohistorian aikana paineella mitattuna näin voimakas kuin Irma. Kahden Atlantilla syntyneen hurrikaanin painelukemat (vuonna 1935 FL Keys 892 mbar, vuonna 1969 Camille 909 mbar) ovat olleet vieläkin alhaisemmat, mutta nuo lukemat on mitattu vasta Bahamalla ja Meksikonlahdella, ei vielä Atlantilla. Atlantin valtamerellä syntyneistä myrskyistä paineella mitattuna neljänneksi voimakkain on ollut vuoden 2005 Katrina (920 mbar) ja viidenneksi voimakkain vuoden 1992 Andrew (922 mbar).

Irma on myös hyvin laaja-alainen myrsky. Hurrikaanin voimalla puhaltavat tuulet levittäytyvät läpimitaltaan 85 kilometrin alueelle, mutta koko myrskymatalapaine on vielä huomattavasti tätäkin suurempi, joidenkin tietojen mukaan lähes kaksi kertaa Suomen valtion kokoinen.

Ilmastonmuutos ei varsinaisesti suoraan aiheuta hurrikaaneja. Ilmastonmuutoksen lämmittämät merivedet kuitenkin aiheuttavat sen, että kosteutta haihtuu meristä entistä enemmän. Tämä lisää myrskyjen tuhovoimaa ja sademääriä.

Irma syntyi Kap Verden tienoilla Länsi-Afrikassa, jossa meriveden lämpötila on yli asteen tavanomaista korkeampi. Myös Karibialla merivesi on nyt hyvin lämmintä. Ilmastotieteilijöiden mukaan onkin selvää, että ilmastonmuutos on voimistanut Irma-hurrikaania. Yhdysvalloissa on ihmetelty sitä, että jopa ihmiskunnan aiheuttaman ilmastonmuutoksen todennäköisyyteen hyvin kriittisesti suhtautuva Fox News on varovaisesti myöntänyt ilmastonmuutoksen vaikuttaneen Irmaan.

Bahamaa ja Floridaa lähestyessään Irma kulkee merialueilla, joiden veden pintalämpötila on jopa yli 30 celsiusastetta. Tämä voi johtaa siihen, että Irma saapuu tulevan viikonlopun aikana voimakkaana myös Yhdysvaltojen mantereelle.

Vain alle kaksi viikkoa sitten Harvey-hurrikaani iski Texasiin. Nyt tuhoja tekee siis Irma, ja sen perässä kehittyvät hurrikaanit Joe ja Katia. On erittäin harvinaista, että kyseisellä alueella olisi kolme hurrikaania samanaikaisesti.

Rahamäärässä mitattuna nykyiset hurrikaanit tekevät huomattavasti aiempia suuremmat tuhot. Tähän kuitenkin vaikuttaa merkittävästi se, että rantarakentaminen on lisääntynyt. Esimerkiksi Floridassa yhä enemmän ihmisiä on muuttanut rannikoille. Ihmisillä myös on yhä enemmän kallista omaisuutta. Näin aineelliset tuhot ovat entistä todennäköisempiä.

Kun ranta-alueilla asuu yhä enemmän ihmisiä, myös evakuointi on aiempaa hankalampaa. Tiet ruuhkautuvat ihmisten yrittäessä päästä pois rannikoilta. Rannikoilla asuvat uudet asukkaat ovat ongelmallisia myös siksi, ettei heillä useinkaan ole kokemuksia ja tietotaitoa aiemmista suurista myrskyistä.

Lähteet ja lisätietoja

Bloomberg: Hurricane Irma Made Worse by Climate Change, Scientists Say

Geophysical Research Letters: Tropical cyclone intensification trends during satellite era (1986–2010)

Grist: Eye for an eye

IPCC: Climate Phenomena and their Relevance for Future Regional Climate Change

NASA Earth Observatory: Hot Water Ahead for Hurricane Irma

The New York Times: Why Hurricane Irma Could Hurt, a Lot: Much Lies in Harm's Way

The Telegraph:  Hurricane Irma: Deadly storm bears down on Bahamas as Florida evacuates terrified residents - latest news

The Weather Channel: Hurricane Irma Nearing the Bahamas as a Potentially Catastrophic Category 5 Hurricane; Hurricane Warnings Issued for Parts of Florida

Weather Underground: Category 5 Irma the 5th Strongest Atlantic Hurricane on Record

Quartz Media: Hurricane Irma is now the strongest hurricane ever recorded in the Atlantic

Quartz Media: Hurricane scientists have never seen an image like this before

Lue myös nämä

Viikonloppuna Fidžillä riehunut Winston oli mittaushistorian voimakkain eteläisen pallonpuoliskon myrsky

Vaikka väestömäärä sekä ihmisiin vaikuttavat myrskyt ja tulvat ovat lisääntyneet, riskien tehokkaan ehkäisyn ansiosta yhä vähemmän ihmisiä kuolee luonnonkatastrofeissa

Supertaifuuneja, liiallista hygieniaa, autovarkaita ja opetusmateriaalia ilmastonmuutoksesta

Sandy-myrsky, Suomen sateet, hukkaan heitetty ruoka, älypuhelimet ja ilmastonmuutos

Ilmastonmuutoksen syytä vai ei: Viime vuonna ennätysmäärä kalliita sääkatastrofeja

torstai 17. elokuuta 2017

Heinäkuu oli globaalisti koko mittaushistorian kaikista kuukausista kolmen lämpimimmän joukossa

Kun Suomessa värjöteltiin viileässä heinäkuussa, Etelä-Euroopassa yritettiin selvitä tukalassa helteessä. Globaalisti heinäkuu oli mittaushistorian lämpimin tai toiseksi lämpimin.

Heinäkuu oli Etelä- ja Keski-Suomessa paikoin harvinaisen kolea ja Utsjoen Kevolla satoi enemmän kuin milloinkaan aiemmin heinäkuussa koko aseman olemassaolon (perustettu vuonna 1962) aikana.

Maailmanlaajuisesti heinäkuu oli kuitenkin hyvin lämmin. Nasan mukaan heinäkuu oli globaalisti 0,83 celsiusastetta lämpimämpi kuin heinäkuiden pitkäaikainen keskiarvo vuosina 1951-1980. Viime vuonna vastaava poikkeama oli tarkastetuissa tilastoissa 0,82 astetta. Nyt heinäkuu siis näyttäisi olleen viime vuoden ennätyslämmintä heinäkuuta lämpimämpi, mutta ero on niin pieni, että tilastollisesti heinäkuut 2016 ja 2017 ovat käytännössä tasoissa mittaushistorian globaalisti lämpimimpien heinäkuiden luettelossa. Ero seuraavaksi lämpimimpiin heinäkuihin on kuitenkin selvä. Kaikki aiemmat heinäkuut ovat olleet yli asteen kymmenyksen viileämpiä.

Heinä-elokuussa Etelä-Euroopassa vaivasi Lucifer-helleaalto, joka sytytti laajoja maastopaloja esimerkiksi Italiassa (kuva Amalfin rannikolta) ja Kreikassa.



T
Tämän vuoden heinäkuun kohdalla erityisen merkittävää on se, että nyt ennätys syntyi ilman luontaisesti lämmittävän El Niñon vaikutusta. Vielä viime kesänä vallitsi El Niño -tilanne, jonka selitettiin aiheuttaneen osan silloisesta lämpimyydestä. Ihmiskunnan aiheuttama ilmastonmuutos alkaa siis ilmeisesti näkyä lämpötilastoissa aiempaakin selvemmin. Nasan tilastot kattavat viimeisimmät 137 vuotta vuodesta 1880 alkaen.

Eri vuosien ja kuukausien lämpötilapoikkeamat (anomaliat) verrattuna ajanjakson 1980-2015 keskiarvoon. Diagrammissa on mukana vuodenaikaisvaihtelu, joka johtuu siitä, että suurin osa maapallon maa-alueesta on pohjoisella pallonpuoliskolla. Maa-alueilla, jotka lämpenevät ja viilenevät vain ohuesta pintaosasta, lämpötilat vaihtelevat voimakkaammin kuin merissä. Siksi pohjoisen pallonpuoliskon kesäaikaan (heinä-elokuussa) globaalit keskilämpötilat ovat aina nelisen astetta korkeampia kuin tammi-helmikuussa. Credit: NASA/GISS/GISTEMP


j
Heinäkuu 2016, elokuu 2016 ja heinäkuu 2017 lienevät maapallon koko mittaushistorian absoluuttisilta keskilämpötiloiltaan kuumimmat kuukaudet, vaikka anomaliat (poikkeamat verrattuna ko. kuukauden pitkän aikavälin keskiarvoihin) eivät ylläkään ennätystasolle. Absoluuttisten lämpötilojen korkeus heinä-elokuussa johtuu siitä, että suurin osa maapallon maa-alueesta on pohjoisella pallonpuoliskolla. Maa-alueilla, jotka lämpenevät ja viilenevät vain ohuesta pintaosasta, lämpötilat vaihtelevat voimakkaammin kuin merissä. Siksi pohjoisen pallonpuoliskon kesäaikaan (heinä-elokuussa) absoluuttiset globaalit keskilämpötilat ovat aina nelisen astetta korkeampia kuin tammi-helmikuussa. Tämä on myös syy siihen, miksi kuukausien lämpimyyttä tai kylmyyttä on havainnollisempi tarkastella anomalioina kuin kuukausien absoluuttisina lämpötiloina.

Nasan tilastoissa pitkäaikaista keskiarvoa viileämpi kuukausi on viimeksi ollut joulukuu 1984. Sen jälkeen kaikki kuukaudet ovat olleet tavanomaista lämpimämpiä. Kalenterivuosista vuosi 2017 on tähän mennessä ollut mittaushistorian toiseksi lämpimin, heti ennätyslämpimän vuoden 2016 jälkeen.


Lämpötilan 12 kuukauden liukuva keskiarvo globaalisti (ylempi kuva) ja Euroopassa (alempi kuva) verrattuna ajanjaksoon 1981-2010. Keskiarvoa on siis liu'utettu eteenpäin niin, että joka kuukausi on laskettu keskiarvo uudelleen viimeisimmän 12 kuukauden ajalta. Tiedot perustuvat kuukausikeskiarvoihin tammikuun 1979 alusta heinäkuun 2017 loppuun (diagrammissa liukuvat keskiarvot laskettuina kullekin kuukaudelle 12 edellisen kuukauden ajalta). Mustat pylväät edustavat kalenterivuosien 1979-2016 keskiarvoja. Alkuperäisdatan lähde ERA-Interim, diagrammin lähde Copernicus Climate Change Service.

Eurooppalaisen analyysin mukaan heinäkuu 2017 oli globaalisti mittaushistorian toiseksi lämpimin heinäkuu, vajaat 0,1 astetta viileämpi kuin ennätyslämmin heinäkuu 2016. Kaikki kuukaudet lokakuusta 2015 syyskuuhun 2016 olivat ennätyslämpimiä. Sen sijaan kaikki kymmenen kuukautta lokakuusta 2016 heinäkuuhun 2017 ovat olleet mittaushistorian toiseksi lämpimimpiä ko. kalenterikuukausia. Lämpimin kalenterivuosi on toistaiseksi ollut 2016 (globaalisti 0,62 astetta yli ajankohdan 1981-2010 keskiarvon) ja lämpimin 12 peräkkäisen kuukauden jakso lokakuusta 2015 syyskuuhun 2016 (0,64 astetta yli keskiarvon). Heinäkuu 2017 oli 0,45 astetta tavanomaista lämpimämpi.

NOAA julkaisee omat tilastonsa tänä iltana.

Lue myös tämä

Kuukauden keskilämpötila 41,9 astetta: Heinäkuu Kuolemanlaaksossa kuumempi kuin yksikään muu mittaushistorian kuukausi millään maapallon sääasemalla

maanantai 14. elokuuta 2017

Kuukauden keskilämpötila 41,9 astetta: Heinäkuu Kuolemanlaaksossa kuumempi kuin yksikään muu mittaushistorian kuukausi millään maapallon sääasemalla

Teakettle Junction, Kuolemanlaakso. Kuva: Pixabay.

Heinäkuu 2017 lienee ollut Kalifornian Kuolemanlaaksossa (Death Valley) kuumempi kuin yksikään muu kuukausi mittaushistorian aikana millään maapallon virallisella sääasemalla. Kuukauden keskilämpötila oli Kuolemanlaaksossa 41,9 celsiusastetta. Joskus on väitetty, että Saudi-Arabiassa (King Khalid Military City) olisi mitattu elokuun 2014 keskilämpötilaksi sama lukema, mutta kyseisessä havaintopisteessä mitattiin ilmeisesti vain päivälämpötiloja (kello 9-21), joten hieman viileämmät yölämpötilat jäivät puuttumaan tilastosta.

Yölläkään lämpötila ei koko heinäkuun 2017 aikana pudonnut Kuolemanlaaksossa 31,7 asteen alapuolelle. Vuorokauden ylimpien lämpötilojen keskiarvo heinäkuussa oli 48,7 astetta ja alimpien lämpötilojen keskiarvo 35,1 astetta. Heinäkuu oli hyvin kuuma muuallakin Yhdysvaltojen länsiosissa. Alaskassakin tehtiin paikallisia ennätyksiä.

Myös kuumin virallisesti mitattu yksittäinen varjolämpötila maapallolla on Kuolemanlaaksosta hiekkamyrskyssä havaittu 56,7 astetta 10. heinäkuuta 1913. Joskus ennätyksenä mainittu Libyan (El Azizia 13.9.1922) lukema 57,8 astetta on todettu virheelliseksi.

Viime aikoina myös Kuolemanlaakson mittaustulos 56,7 astetta on kuitenkin asetettu kyseenalaiseksi. Sekä Libyassa että Kuolemanlaaksossa havainnontekijä näyttää olleen kokematon, eivätkä ympäröivien sääasemien mittaustulokset puolla niin korkean lämpötilan mahdollisuutta.

Mikäli tällä hetkellä hyväksyttävänä pidetty Kuolemanlaakson lämpöennätys hylätään, seuraavat ehdokkaat maapallon korkeimmiksi luotettavissa olosuhteissa mitatuiksi varjolämpötiloiksi ovat sekä Kuolemanlaaksossa 30. kesäkuuta 2013 että Kuwaitissa 21. heinäkuuta 2016 mitatut 54,0 celsiusastetta. Tunisiassa (Kebili) väitetään mitatun 55,0 astetta 7. heinäkuuta 1931, mutta siirtomaa-aikaiset mittaukset eivät välttämättä ole yhtä luotettavia kuin nykyiset.

Lue myös nämä

Aasian uusi koko mittaushistorian lämpöennätys 54 astetta?

Maapallon uusi kaikkien aikojen kylmyysennätys, -93,2 astetta?

torstai 10. elokuuta 2017

Syksyn sääennuste 2017

Kuuden kansainvälisen tutkimuslaitoksen vuodenaikaisennusteet povaavat Suomeen tavanomaista tai vähän tavanomaista lämpimämpää syksyä. Sen sijaan hyvin alustavat talviennusteet ennakoivat pääosin leutoa ja sateista talvea.


ECMWF: Vähän tavanomaista lämpimämpi ja sateisempi syksy

Euroopan keskipitkien ennusteiden keskus (ECMWF) sanoo, että Itä- ja Pohjois-Lapissa on syys-marraskuussa keskimäärin 0,5-1 astetta tavanomaista lämpimämpää. Muuallakin Suomessa lämpötilakeskiarvo noussee 0-0,5 astetta tavanomaisen yläpuolelle.

Sademäärä näyttäisi olevan suuressa osassa Suomea vähän tavanomaista suurempi. Lapissa sademäärät jäänevät monin paikoin tavanomaiselle tasolle.

ECMWF:n ennustetta on analysoitu tarkemmin Ilmatieteen laitoksen nettisivulla, josta löytyy myös kuukausiennuste.

Venäjän ilmatieteen laitos: Syksy erityisesti Lapissa tavanomaista lämpimämpi

Venäjän ilmatieteen laitoksen vuodenaikaisennuste syys-marraskuun kolmen kuukauden jaksolle näyttää Suomessa olevan hieman tavanomaista lämpimämpää säätä. Selvimmin lämpimyys näkyy Lapissa. Sademäärät ovat lähellä normaalia.

Japanin ilmatieteen laitos: Elo-lokakuu lähes tavanomainen

Japanin ilmatieteen laitos ennustaa sekä lämpötilojen että sademäärien olevan elo-lokakuussa Suomessa lähellä tavanomaista.

IRI: Lapissa ja Itä-Suomessa lämmin syksy

IRI:n (International Research Institute for Climate and Society) ennusteen mukaan elo-lokakuussa Suomessa näyttäisi olevan paikoin tavanomaista viileämpää. Sademäärissä on suuri paikallinen vaihtelu, mutta todennäköisemmin on tavanomaista sateisempaa kuin kuivempaa.

Syys-marraskuussa Pohjois- ja Itä-Suomessa on ennusteen mukaan keskimäärin tavanomaista lämpimämpää ja kuivempaa.

Tavanomaista lämpimämpi sää jatkuu myös loka-joulukuussa. Sademäärissä on jälleen suuri paikallinen vaihtelu. Erityisesti pohjoisimmassa Suomessa voi olla tavanomaista sateisempaa.

The Weather Company: Loppusyksyä kohden lämpenevää verrattuna tavanomaisiin lukemiin

The Weather Company arvioi kolmen kuukauden vuodenaikaisennusteessaan, että Suomen lämpötilat ovat elokuussa lähellä tavanomaista, syyskuussa vähän tavanomaisen yläpuolella ja lokakuussa selvemmin tavanomaisen yläpuolella.

NOAA/NWS: Tavanomaisen syksyn jälkeen leuto ja sateinen talvi

Yhdysvaltaisen NOAA/NWS:n mukaan kolmen kuukauden jaksoista elo-lokakuu ja syys-marraskuu ovat koko Suomessa keskilämpötiloiltaan tavanomaisia. Sen sijaan loka-joulukuussa Etelä-Suomessa on jo 0,5-1 astetta tavanomaista lämpimämpää. Marras-tammikuussa Etelä-Suomessa on 1-2 ja suuressa osassa Lappia 0,5-1 astetta tavanomaista lämpimämpää. Pääosin sama tilanne jatkuu myös joulu-helmikuussa ja tammi-maaliskuussa, joskin 1-2 astetta tavanomaista lämpimämmän sään alue leviää myös Lappiin yhä pidemmälle ja aivan läntisimpään Suomeen voi ulottua jopa 2-3 astetta tavanomaista lämpimämmän sään alue.

Elokuusta 2017 tammikuuhun 2018 ulottuvan jakson yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna kylmin on elokuu ja lämpimin tammikuu. Lounais-Suomessa voidaan jäädä elokuussa 0,5-1 astetta tavanomaisen keskilämpötilan alapuolelle, kun taas tammikuussa on koko Suomessa 0,5-3 astetta tavanomaista lämpimämpää. Tammikuussa kaikkein selkeimmin tavanomaiseen verrattuna lämpimämpää on Etelä-Suomessa. Syyskuussa, lokakuussa ja marraskuussa koko Suomen lämpötilat ovat lähellä tavanomaista. Joulukuussa sää muuttuu Etelä-Suomesta alkaen tavanomaista lämpimämmäksi.

Kaikkien ennustettujen kolmen kuukauden jaksojen sademäärät elokuusta 2017 maaliskuuhun 2018 ovat vähän tavanomaista suurempia. Tavanomaiseen verrattuna sateisin kolmen kuukauden jakso on marras-tammikuu. Syys-marraskuussa sademäärät ovat melko lähellä tavanomaista.

Tämänhetkisen ennusteen mukaan yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna selvästi sateisin on kuitenkin elokuu. Muita lähes koko Suomessa tavanomaista sateisempia kuukausia ovat joulukuu, tammikuu ja Lappia lukuun ottamatta myös marraskuu. Sen sijaan syys- ja lokakuu näyttävät olevan sademääriltään tavanomaisia, joskin paikallinen vaihtelu on suurta.

NOAA/NWS:n ennusteet päivittyvät jatkuvasti edellä oleviin linkkeihin.

Lue tästä joulun sääennuste, mutta älä usko sitä!

Yhdysvaltalainen AccuWeather julkaisee Suomeenkin tietokoneen mallintamia päiväkohtaisia ennusteita jopa yli kuukaudeksi ja Metcheck kuudeksi kuukaudeksi. Metcheckistä voi katsoa jo nyt vaikkapa joulun 2017 sään. Kuriositeettina mainittakoon, että Metcheck ennustaa tällä hetkellä Helsinkiin jouluaatoksi +5 astetta ja vesikuuroja. Joulupäivänä lämpötila laskee ennusteen mukaan -8 asteeseen. Näin pitkät päiväkohtaiset ennusteet ovat kuitenkin todellisuudessa täysin epäluotettavia, vaikka periaatteessa säämallien ajoa tietokoneella voidaan jatkaa vaikka kuinka pitkälle ajalle.

Jo muutaman viikon ennusteet ovat todellisuudessa hyvin epävarmoja, käyttöarvoltaan lähellä nollaa. Vaikka pitkän aikavälin säätä (esimerkiksi kolmea kuukautta) onkin mahdollista jossakin määrin ennustaa, malleihin sisältyvien epävarmuuksien takia paikkakunta- ja päiväkohtainen ennuste on erittäin epäluotettava. Joskus tällaisista ennusteista onkin käytetty nimitystä "meteorologinen syöpä".

Ilmatieteen laitoksen ylimeteorologi Sari Hartosen mukaan Suomessa säätyyppi pystytään ennustamaan kohtuullisen luotettavasti 6-10 vuorokautta, lämpötila 4-7 vuorokautta, matalapaineiden ja sadealueiden reitti 3-5 vuorokautta, tuulet 2-3 vuorokautta ja sademäärät sekä sateiden tarkat reitit 0-2 vuorokautta etukäteen. Yli kymmenen vuorokauden ajalle ei voi tehdä vain yhtä ennustetta, vaan saadaan useampia erilaisia ennusteita. Ilmakehän kaoottisuus estänee tulevaisuudessakin yli 14-21 vuorokauden päiväkohtaiset ennusteet. Lämpötilaennusteet ovat sade-ennusteita luotettavampia.

Vuodenaikaisennusteissa (esimerkiksi koko syksyn sääennuste) ei ennustetakaan yksittäisiä sääilmiöitä, esimerkiksi ensilumen satamisen ajankohtaa, vaan ainoastaan pitkän aikavälin (yleensä kolmen kuukauden jakso) poikkeamia verrattuna tavanomaiseen. Vertailukohtana on aina useilta vuosilta (yleensä 30 vuotta) laskettu keskiarvo kyseisen kolmen kuukauden jakson tai kyseisen kuukauden säästä eli ns. tavanomainen sää.

Onko sään vuodenaikaisennuste luotettavampi kuin sääprofeetta?

Kaikissa pitkän aikavälin sääennusteissa on huomattava, etteivät ne yleensä ole Pohjois-Euroopassa kovinkaan luotettavia. Täällä ei ole samanlaista jaksottaista vaihtelua niin kuin tropiikissa, jossa ennusteissa voidaan käyttää hyväksi ENSO-värähtelyä (El Niño – La Niña -oskillaation vaihtelua). Matalilla leveysasteilla (tropiikissa) vuodenaikaisennusteet ovatkin hieman luotettavampia kuin meillä, koska siellä säätyypit ovat pitkälti seurausta meriveden lämpötilan vaihteluista. Meillä taas äkilliset, hetkittäiset tekijät vaikuttavat enemmän. Nämä vuodenaikaisennusteetkin ovat sääennusteita, eivät ilmastoennusteita. Säähän pääsevät hetkelliset tekijät vaikuttamaan voimakkaastikin, toisin kuin ilmastoon, joka on pitkän aikavälin keskiarvo.

Vaikka pitkän aikavälin sääennusteet, esimerkiksi vuodenaikaisennusteet, pitäisivätkin paikkansa, on huomattava, että ne ovat vain useamman kuukauden ajalle ennustettuja keskiarvoja eivätkä ennusta yksittäisiä säätapahtumia. Ongelmaa voi havainnollistaa seuraavalla esimerkillä. Suurkaupungissa on mahdollista ennustaa, että tietyssä kaupunginosassa tapahtuu enemmän rikoksia kuin toisessa, mutta siitä huolimatta et hälytysajossa olevan poliisiauton perässä ajaessasi tiedä, mihin kaupunginosaan poliisiauto juuri sillä kerralla kääntyy.

Jos vuodenaikaisennuste ennustaa syys-marraskuusta tavanomaista lämpimämpää, tämä voi tarkoittaa esimerkiksi joko 1) sitä, että koko syys-marraskuun jakso on tavanomaista lämpimämpi tai 2) sitä, että lämpötilat ovat suurimmat osan ajasta aivan normaaleja (vähän alle tai vähän yli tavanomaisen), välillä voi olla jopa hyvin kylmää, mutta jossakin vaiheessa voi olla erityisen lämmintä.

Lisäksi täytyy huomata, että eri sääennusteissa käytetään erilaisia vertailujaksoja, kun verrataan lämpötiloja tavanomaisiin. Maailman meteorologisen järjestön (WMO) virallinen ilmastotieteen vertailukausi on 1961-1990, kun taas esimerkiksi Suomen Ilmatieteen laitos käyttää sääennusteissaan hieman lämpimämpää vertailukautta 1981-2010. Myös tässä blogikirjoituksessa esitettyjen vuodenaikaisennusteiden vertailukausi on 1981-2010, paitsi Venäjän ilmatieteen laitoksella 1971-2010.

perjantai 4. elokuuta 2017

Halti huiputettu!

Kesän toinen Lapin-vaellus on nyt takana. Tällä kertaa vaellus suuntautui Kalottireittiä pitkin Kilpisjärveltä Haltille ja takaisin (noin 110 kilometriä). Aikaa tähän kului lähes täsmälleen neljä vuorokautta. Viimeinen päivämatkamme Meekonjärveltä Kilpisjärvelle (33 kilometriä) oli tosin aika pitkä. Sen jälkeen retkeilimme vielä Saanalla ja Mallan luonnonpuistossa.

Sää heinäkuun viimeisellä viikolla oli lähes helteinen ja pilvetön tai puolipilvinen. Vain yksi ukkoskuuro kasteli hieman. Jopa usein sumuiselta Haltin huipulta näkyvyys oli erinomainen.

Kiitokset ystävällisistä ja tarkoista vastauksista Tunturi-Lapin luontokeskukselle ja Kilpisjärven luontokeskukselle, joilta useita kertoja kesän aikana tiedustelin Haltin-reitin kuljettavuutta. Talven 2016-2017 runsaan lumipeitteen ja myöhäisen kevään vuoksi Haltille pääsy oli pitkään mahdotonta. Haltin rinteillä oli niin paljon lunta, että vielä heinäkuun puolivälissä huipulle pääsi kiipeämään upottavan lumen vuoksi vain kylminä öinä tai erityisen kylminä päivinä. Nyt heinäkuun lopulla lähes kaikki lumet olivat sulaneet. Nousureitin kohdalla oli Haltin rinteellä runsaasti lunta vain muutaman kymmenen metrin matkalla.

Heinäkuun viimeisellä viikolla sää oli jopa liiankin lämmin ja tyyni.

Toisena aamuna kohti Haltia

Haltin-reitillä on useita kauniita tunturijärviä ja myös vesiputouksia.

Heinäkuun lopullakin Haltin rinteillä oli laikkuina lunta jopa yli 40 senttimetriä.

Halti 1324 m

Näkymä Haltin huipulta

Pitsusköngäs (Pihtsusköngäs) vesisumun aiheuttamine sateenkaarineen

Bierfejohkan vesiputouksella

Aamulla kello 4

Näkymä Saanalta

Mallalammien neljä metriä korkea rakokivi

Kitsiputous eli Mallan kyyneleet on noin sata metriä korkea putoussarja (kuvan putous noin 20 metriä) helposti saavutettavissa Mallan luonnonpuistossa.

Mallan luonnonpuisto

Lue myös nämä

Upea vaellusreitti Saariselkä-Kiilopää-Sompiojärvi-Tankavaara

Suomen jylhimmät maisemat Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa

tiistai 1. elokuuta 2017

Ennätysaikaista: Maapallon ylikulutuspäivä eli ekovelkapäivä nyt jo 2. elokuuta

Maapallon luonnonvarojen ylikulutuspäivä eli ekovelkapäivä on tänä vuonna jo 2. elokuuta, aiemmin kuin koskaan ennen. Ihmiskunta on vain seitsemässä kuukaudessa käyttänyt kaikkia maapallolla tämän vuoden aikana syntyviä luonnonvaroja vastaavan määrän luonnonvaroja. Nykyisellä luonnonvarojen käytöllä tarvittaisiin 1,7 maapalloa tuottamaan kestävästi ihmiskunnan käyttämät luonnonvarat. Suomalaisten asukasta kohden laskettu kulutustaso on maailman 12. suurinta.

Maapallolla nykyisin kulutettujen luonnonvarojen kestävään tuottamiseen tarvittaisiin 1,7 maapalloa. Jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät Australian elintasolla, maapalloja tarvittaisiin peräti 5,2. Vastaavasti kuvassa on esitetty muistakin esimerkkivaltioista, kuinka monta maapalloa tarvittaisiin, jos koko ihmiskunta eläisi vastaavalla elintasolla. Kuvasta puuttuvat esimerkiksi kaikkein eniten luonnonvaroja asukasta kohden kuluttavat Luxemburg (7,7 maapalloa) ja Qatar (7,4 maapalloa). Suomalaisten kulutustasolla tarvittaisiin noin 4 maapalloa. Credit: Earth Overshoot Day 2017, Press Release.

Keskiviikkona 2. elokuuta on maailman ylikulutuspäivä eli ekovelkapäivä 2017 (Earth Overshoot Day 2016). Global Footprint Network (kalifornialainen kestävän kehityksen ajatushautomo, jolla on toimistoja Pohjois-Amerikassa, Euroopassa ja Aasiassa) laskee, että ihmiskunta on 1.1.2017-2.8.2017 käyttänyt kaikkia maapallolla tämän vuoden aikana syntyviä luonnonvaroja vastaavan määrän luonnonvaroja. Loppuvuoden elämme siis velaksi ja kulutamme aiempina vuosikymmeninä säästöön jääneitä luonnonvaroja. Tätä pääomaa tarvittaisiin turvaamaan seuraavan vuoden ja muiden tulevien vuosien tuotanto. 

Laskelmat perustuvat lähinnä YK:n tilastoihin. Vuoden 2017 laskelmissa käytetään vuoden 2013 tilastotietoja, koska ne ovat uusimmat kattavasti saatavilla olevat tilastot.

Luonnonvarojen hyödyntäminen alkoi kasvaa voimakkaasti 1960-luvulla. Ensimmäistä kertaa ihmiskunnan luonnonvarojen käyttö ylitti maapallon vuosituotannon ja ilmastonmuutosta aiheuttavan hiilidioksidin päästömäärä hiilidioksidin luonnollisen vuotuisen sitoutumisen noin vuonna 1971.

Todellisuudessa nämä laskelmat tietyistä päivämääristä eivät kuitenkaan voi olla läheskään tarkkoja, sillä "jokaista syntyvää kalaa on mahdotonta laskea". Osittain ylikulutuspäivän aikaistuminen selittyy entistä tarkemmilla tilastotiedoilla kulutuksesta ja hiilidioksidipäästöjen tuotannosta.

Uusimmat tiedot eivät siis ole täysin vertailukelpoisia aiempien vuosien tulosten kanssa, sillä laskennassa käytettyä metodologiaa on osin muutettu. Tietoa on kerätty entistä enemmän ja tarkemmin. Esimerkiksi metsätyypit on eroteltu aiempaa yksityiskohtaisemmin.

Jos aiempien vuosien ylikukutuspäivät lasketaan samalla metodologialla kuin tämän vuoden raportissa, edellisten vuosien ylikulutuspäivät ovat olleet seuraavat:

3.8.2016
4.8.2015
4.8.2014
5.8.2013
6.8.2012
5.8.2011
9.8.2010
20.8.2009
16.8.2008
15.8.2007
21.8.2006
26.8.2005
2.9.2004
10.9.2003
19.9.2002
23.9.2001
23.9.2000
30.9.1999
1.10.1998
30.9.1997
2.10.1996
5.10.1995
11.10.1994
13.10.1993
13.10.1992
11.10.1991
13.10.1990
13.10.1989
16.10.1998
24.10.1987
31.10.1986
5.11.1985
8.11.1984
15.11.1983
16.11.1982
12.11.1981
4.11.1980
30.10.1979
8.11.1978
12.11.1977
17.11.1976
1.12.1975
28.11.1974
27.11.1973
10.12.1972
21.12.1971

Vuonna 2016 ylikulutuspäiväksi kerrottiin 8. elokuuta. Uusimpien laskelmien mukaan ylikulutuspäivä kuitenkin oli viime vuonna jo 3. elokuuta. Vastaavasti vuonna 2015 ylikulutuspäiväksi kerrottiin 9. elokuuta, vaikka tämänhetkisten tietojen mukaan oikea päivämäärä oli 4. elokuuta.

Tarkan päivämäärän selvittämistä tärkeämpää on ymmärtää, mitä kaikkea tapahtuu. Ruokapula lisääntyy, lajien luonnolliset populaatiot pienenevät, metsiä katoaa, maaperän tuottavuus heikkenee ja hiilidioksidin määrä ilmakehässä sekä merissä lisääntyy.

TOP 12 -valtiot, joissa luonnonvarojen ylikulutus asukasta kohden laskettuna on suurinta. Taulukossa on esitetty myös ko. valtioiden valtiokohtainen ylikulutuspäivä verrattuna koko maapallon keskimääräisiin (ei siis kyseisen valtion) luonnonvaroihin. Suomessa kulutus on maailman 12. suurinta. Mikäli kaikki maapallon ihmiset eläisivät samalla kulutustasolla, globaali ylikulutuspäivä olisi ollut jo 3. huhtikuuta ja maapalloja tarvittaisiin 3,95. Kun sekä ekologisuuden vaatimukset että ihmisten inhimillinen hyvinvointi otetaan huomioon ja tarkastellaan valtiotietoja suhteutettuina globaaleihin keskiarvoihin, maailman parhaat valtiot ovat Dominikaaninen tasavalta ja Sri Lanka. Kuitenkin myös ne aiheuttavat paikallisesti ekovelkaa eli kuluttavat luonnonvaroja enemmän kuin omassa valtiossa syntyy. Suomi on sikäli hyvässä tilanteessa, että maamme tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja laskennallisesti omaa kulutustamme enemmän. Suomessa luonnonvarojen tuotanto on siis pinta-alaa kohden laskettuna suurempaa kuin maapallolla keskimäärin. Lähde: Earth Overshoot Day.

Jos ylikulutuspäivää olisi mahdollista myöhentää 4,5 vuorokautta vuodessa, vuoteen 2050 mennessä ihmiskunnan kulutus olisi sopusoinnussa luonnon tuotannon kanssa. Globaalien hiilipäästöjen puolittaminen myöhentäisi ylikulutuspäivää 89 vuorokaudella. Jos maailmanlaajuinen ruokajätteen määrä saataisiin pienennettyä puoleen nykyisestä, ylikulutuspäivä tulisi 11 päivää myöhemmin. Lisää ratkaisukeinoja voit tarkastella tästä linkistä.

Ylikulutuspäivästä kerrotaan tarkemmin erillisillä teemasivuilla. Oman ekologisen jalanjälkensä voi laskea osoitteessa www.footprintcalculator.org. Interaktiivisen sivun avulla voi myös vertailla eri valtioita.

Lähteet

Earth Overshoot Day: Earth Overshoot Day 2017 is August 2, the earliest date since ecological overshoot began in the early 1970s

Earth Overshoot Day: On Earth Overshoot Day (August 2), calculate your own Overshoot Day and #movethedate

Lue myös tämä

Suomalaisten kulutustasolla tarvittaisiin neljä maapalloa, jos kaikki maailman ihmiset kuluttaisivat yhtä paljon

torstai 29. kesäkuuta 2017

Upea vaellusreitti Saariselkä-Kiilopää-Sompiojärvi-Tankavaara

Tämän kesän Lapin-matkani on nyt takana. Haltin-reitti oli vielä luminen ja Kevon-reittikin avautui tulvan vuoksi vasta 26. kesäkuuta (normaalisti 15. kesäkuuta), joten kohteeksi valikoituivat Urho Kekkosen kansallispuisto ja Sompion luonnonpuisto.

Vajaassa kuudessa päivässä tuli vaellettua GPS-paikannukseen perustuvan Strava-sovelluksen mukaan 115 kilometriä. Tämän päälle tulevat lyhyt lenkit, jolloin Strava ei ollut päällä. Pisin päivämatka rinkan kanssa oli Ruijanpolkua pitkin reilut 35 kilometriä Kiilopäältä Terävä-Nattasen kautta Sompiojärvelle. Sompiojärvi onkin ainoa Sompion luonnonpuiston paikka, jossa leiriytyminen on sallittua.

Reittivalinta Saariselkä - Iisakkipää - Pääsiäiskuru - Rumakuru - Prospektorin kaivoskämppä - Laanila - Piispanoja - Rumakuru - Luulampi - Rautulampi - Kiilopää - Sivakkaoja - Kaptukaislampi - Terävä-Nattanen - Sompiojärvi - Pyhä-Nattanen - Nalijoki - Riestonaapa - Hopiaoja - Pikku-Tankavaara - Jorpulipää - Koiranjuomalampi - Tankavaaran Kultakylä osoittautui erinomaiseksi. Lyhyesti sanottuna kuljimme siis Urho Kekkosen kansallispuiston ja Sompion luonnonpuiston poikki pohjois-eteläsuunnassa Sompiojärvelle ja sieltä edelleen Tankavaaralle.

Saariselälle pääsi Rovaniemeltä kätevästi linja-autolla ja vastaavasti Rovaniemelle menevä linja-auto noukkii kyytiin Tankavaaran tienhaarasta, vaikka tähän kohti pysäkin merkkiä ei ole pystytettykään. Lumisen talven ja myöhäisen kevään vuoksi reitit varsinkin Sompion luonnonpuiston alueella olivat vielä juhannuksenakin paikoin hyvin märkiä ja joet tulvivia, joten monin paikoin kumisaappaat olivat hyödyllisemmät kuin vaelluskengät.

Pisimmällä eli 35 kilometrin päivävaelluksella emme nähneet koko päivän aikana ainuttakaan ihmistä, mutta ilves osui kyllä reittimme varteen. Seuraavassa on kuvakooste vaellusreitiltämme.

Kevyenä alkulämmittelynä nousu Saariselän Iisakkipäälle (454 m)

Pääsiäiskuru

Kaunis Rumakuru

Puron upeita kiviä

Kuuppavaunu Prospektorin kaivokselta, jossa vuosina 1902-1904 yritettiin kaivaa kultaa jopa 51,5 metrin syvyydeltä

Enemmän poroja kuin hyttysiä

Tiistaina ja keskiviikkona 20.-21.6.2017 räntä-, lumi- ja vesisadetta

Keskikesän maisemia Lapista

Tunturien rinteillä paikoin lunta 20-30 senttimetriä

Ruijanpolun pohjoisosa jo varsin kuiva

Ruijanpolun eteläosan alavissa kohdissa pitkospuutkin veden alla

Sivupoikkeama Terävä-Nattaselle

Terävä-Nattasen huipulla (545 m)

Nattasten punaisesta graniitista muodostuneita tooreja Pyhä-Nattasen huipulla (508 m)

Näkymä Pyhä-Nattaselta

Kullanhuuhdonnasta kuuluisalla Hopiaojalla

Pikku Tankavaara

Pitkospuut kohti Jorpulipäätä

Näkymä Jorpulipään huipulta (469 m)

Koiranjuomalampi

Lue myös tämä

Suomen jylhimmät maisemat Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Suomen kesä on lyhyt mutta vähäluminen

Pyhäkerolla viime vuoden kesäkuussa (10.6.2016)

Blogini on jo kesätauolla, mutta koska kesä ei vielä näytä päässeen vauhtiin, täytyy käsitellä Lapin mielenkiintoista lumitilannetta. Siellä nimittäin on nyt monin paikoin lunta ajankohtaan nähden lähes ennätyspaljon.

Eilen (1. kesäkuuta 2017) Kilpisjärven kyläkeskuksen mittauspisteessä oli lunta Ilmatieteen laitoksen mukaan 58 senttimetriä. Järven jäänpaksuus oli 79 senttimetriä. Tavanomaisesti lumensyvyys Kilpisjärvellä on kesäkuun alussa keskimäärin alle 10 senttimetriä. Kilpisjärven Retkeilykeskuksen toimitusjohtaja toteaakin Lapin Kansan haastattelussa näin: "Viimeisten viiden, kymmenen vuoden aikana en ole nähnyt, että olisi ollut näin paljon lunta näin pitkälle. Ennenaikaan hiihtokausi on kyllä kuulemma jatkunut toukokuun lopulle."

Koko Suomen tähän mennessä digitoidun mittaushistorian kesäkuun lumensyvyysennätys on juuri Kilpisjärveltä, jossa mitattiin 85 senttimetriä lunta 1. kesäkuuta 1997. Kilpisjärven kylästä on myös kaikkien kuukausien lumensyvyysennätys, 190 senttimetriä 19. huhtikuuta 1997.

Utsjoen Kevolla oli eilen lunta 11 senttimetriä. Siellä kesäkuun ennätykseksi on mitattu 14 senttimetriä 1. kesäkuuta 1968. Samaisesta mittauspisteestä on myös Suomen heinäkuun lumensyvyysennätys, 1 senttimetri 8. heinäkuuta 1963.

Kittilän Kenttärovalla lumensyvyys oli eilen 35 senttimetriä, kun yleensä lunta on kesäkuun alussa vain muutama senttimetri. Kittilästä on mitattu Suomen mittaushistorian suurin elokuun lumensyvyys, 12 senttimetriä 31. elokuuta 1986.

Vielä kesäkuussakin Itä- ja Keski-Suomessa asti lunta on satanut esimerkiksi vuosina 2014, 2009 ja erityisesti 1982, jolloin lunta heitteli Helsinginkin tienoilla. Tuona kesänä Kilpisjärven jäät lähtivät vasta 22. kesäkuuta.

Tänä keväänä hitaaseen lumien sulamiseen on vaikuttanut kolea toukokuu, joka oli koko Suomessa 1-3 astetta tavanomaista viileämpi. Kouvolassa Utin lentosääasemalla toukokuun 2017 keskilämpötila oli 9,1 astetta, kun pitkän aikavälin keskiarvo on 10,3 astetta. Utin korkeimmaksi lukemaksi jäi 19. toukokuuta mitattu 25,7 astetta. Alimmillaan lämpötila kävi -4,2 asteessa 10. toukokuuta.

Samanaikaisesti Euroopassa on monissa muissa paikoissa mitattu hellelukemia. Itävallassa tehtiin 30. toukokuuta koko mittaushistorian toukokuun lämpöennätys 35,0 astetta. Norjassa uudeksi mittaushistorian toukokuun ennätykseksi kirjattiin 31,8 astetta 27. toukokuuta. Alankomaissa toukokuun jälkimmäisen puoliskon lämpötilat olivat tavanomaisen heinäkuun lukemissa.

Pakistanissa lämpötila kohosi 28. toukokuuta 53,5 asteeseen, mikä on vain kolmisen astetta maailman mittaushistorian kaikkien kuukausien ennätyksen alapuolella.

Lue myös nämä

Viileät kesäkuut

Koko kesän 2017 sääennuste

Euroopan kesäsää näyttää värittömältä, lämpö jää arktiselle alueelle

Tien ympärillä jopa 20 metriä korkeat lumivallit!

Vuorokauden lumisade-ennätys

Kouvolassa on Suomen paras kesäsää

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Kymmenen vuotta tunteita kuohuttavia aiheita reilusti omalla nimellä

Kuvan © fotolismthai - Fotolia

Blogini täytti alkuvuodesta kymmenen vuotta. Sen kunniaksi kysyin teiltä jokin aika sitten, mitä haluaisitte lukea blogistani. Kiitos kaikista ehdotuksista. Joitakin näistä ehdotetuista aiheista olenkin jo aiemmin käsitellyt, esimerkiksi ilmastomallien luotettavuutta ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia Suomessa.

Uusista ehdotetuista aiheista erityisen mielenkiintoinen on Virpi Tislin ehdotus: "Kirjoita siitä, millaista tämän blogin pitäminen on ollut. Mitä se on antanut? Mikä on tavoitteesi (mikä muuten on poliittinen kantasi)? Mikä on aiheuttanut eniten ristiriitoja? Kuinka uskallat esiintyä omalla nimelläsi ja kuvallasi, vaikka käsittelet välillä hyvinkin tunteita kuohuttavia aiheita?" Tähän aiheeseen sopii hyvin yhdistää anonyymin kommentoijan kysymys: "Mitkä ovat omasta mielestäsi kiinnostavimmat, tärkeinmät ja hauskimmat blogiin kirjoittamasi jutut?"

Eläinoikeudet, ilmastonmuutos ja evoluutio kuohuttavat

Blogini tunteita kuohuttavat ja ristiriitoja aiheuttavat aiheet voi jakaa kolmeen kategoriaan: eläinten oikeudet, ilmastonmuutos ja evoluutio. Kaikista näistä ihmisillä on usein erittäin voimakkaat mielipiteet.

Blogissani on kaikille avoin kommentointimahdollisuus. Olen joutunut ottamaan käyttöön julkaistavien kommenttien ennakkotarkastuksen. Tämä ei kuitenkaan johdu kirjoituksiini tulleista asiattomista kommenteista vaan automaattisista roskapostiviesteistä, jotka mainostavat esimerkiksi sinisiä pillereitä. Omiin juttuihini liittyvistä kommenteista olen koko blogini historian aikana joutunut hylkäämään vain yhden. Kyseinen natsismiin viittaava kommentti ilmestyi kirjoitukseeni "Uutuuskirja tuotantoeläinten pahoinvoinnista hätkähdyttää realistisuudellaan". Lisäksi yhden kerran olen keskeyttänyt liian provosoivaksi yltyneen keskustelun.

Kirjoitukseni ovat vaikuttaneet blogosfäärin ulkopuolella esimerkiksi lehtiartikkeleiden syntyyn

Juuri eläinoikeuksiin liittyvät kirjoitukseni ovat herättäneet laajaa huomiota. Esimerkiksi kysymykseni "Onko Suomi eettisen norsuturismin takapajula?" jälkeen Viihdelehti Stara uutisoi aiheesta blogikirjoitukseeni viitaten. Painettujen sanomalehtien julkaisemien, eri toimittajien kirjoittamien artikkeleiden pohjana ovat toimineet kirjoitukseni "Mitä siellä oikein sataa? Timanttipölyä, kissoja, koiria vai miehiä?", "Paljonko jouluaattona yleensä on lunta?" ja yhteenvedot eri tutkimuslaitosten sään vuodenaikaisennusteista.

Olen käsitellyt eläinoikeuksia myös #ReilutBlogit-kampanjoiden haasteessa 1, haasteessa 2 ja haasteessa 3. En malttanut olla ottamatta kantaa Särkänniemen delfiineihinkään. Tämän lisäksi olen useina vuosina osallistunut kansainväliseen Blog Action Day -tempaukseen.

Yksi blogin kirjoittamisen eduista onkin se, että olen saanut olla mukana blogosfäärin yhteisissä kampanjoissa. Olen oppinut muiden blogeista paljon. Vastaavasti omat jälkeni ja jätökseni ovat hyödyttäneet muita ihmisiä. Kun ihmettelin ilmastonmuutoksen myötä viilentyneitä Suomen kesäkuita, myös Forecan blogia kirjoittava meteorologi sai tästä kimmokkeen käsitellä samaa aihetta.

Tieteellistä keskustelua vaikeistakin aiheista taustoja salailematta

Tavoitteeni blogin kirjoittajana onkin sekä seurata itse ajankohtaista tieteellistä keskustelua että myös auttaa lukijoita saamaan suomenkielistä tietoa uusimmista tutkimustuloksista. Usein olen kertonut asioita monta päivää aiemmin kuin valtakunnalliset mediat. Olen myös pyrkinyt nostamaan esille sellaisia tärkeitä aiheita, joista muualla ei ole suomeksi riittävästi kerrottu.

Päämääräni ja tavoitteeni on puhtaasti tiedon välittäminen. Nykyisin en itse ole tutkija, vaan pyrin kertomaan tutkijoiden kirjoittamaa tieteellistä tietoa. Vältänkin yleensä henkilökohtaisten mielipiteiden esittämistä. Siksi minulle ei ole vaikeaa esiintyä avoimesti omalla nimelläni. Jostakin syystä kirjoitusteni blogikommenteissa on tätä kuitenkin muutamaankin kertaan ihmetelty. Toki nimeni löytyy esimerkiksi ainakin yhdeltä ilmastoskeptikoiden tai paremminkin ilmastodenialistien ylläpitämän vihasivuston tarkkailtavien henkilöiden listalta. Itse en kuitenkaan ymmärrä henkilökohtaisuuksiin menemistä silloin, kun puhutaan tieteellisistä asioista. Joskus samaakin aineistoa voi tulkita hieman eri tavoin, mutta asioista on pystyttävä keskustelemaan reilusti taustojaan salailematta.

En ole, en ole koskaan ollut, enkä tule koskaan olemaan mukana politiikassa. On kuitenkin ollut mukavaa huomata se, että Twitterissä blogitekstini linkkejä ovat jakaneet ainakin neljän hyvin erilaisen puolueen nykyiset tai entiset ministerit sekä lisäksi muutamat muut kansanedustajat.

Ainoa agendani on siis tieteellisestä tiedosta viestiminen. Minulla ei ole piilomotiiveja. Siksi onkin ollut hienoa lukea blogikommentteja siitä, kuinka olen onnistunut väittelemään faktojen avulla aggressiivisen inttämisen sijaan, vaikka välillä pitkät keskustelut kommentoijien kanssa ovatkin äityneet pieneksi väittelyksi. Silti olen mahdollisimman hyvin pyrkinyt pitäytymään faktoissa, välttämään henkilökohtaista syyttelyä ja tarvittaessa tarkentamaan omia käsityksiäni. Näissä asioissa toivon jatkossa kehittyväni edelleen.

Kiinnostavimmat, tärkeimmät ja hauskimmat kirjoitukseni

Vuonna 2016 julkaisin ennätykselliset 132 blogipostausta, siis enemmän kuin yhden tekstin joka kolmas päivä. Samalla blogissani ylittyi koko blogin olemassaolon ajalta laskettuna 600 julkaistun postauksen raja. Näistä luetuin on ollut teksti "Voiko Instagramiin ladata kuvia tietokoneelta?" ja toiseksi luetuin "Puolalaismeteorologien talven 2010-2011 outo sääennuste: kylmin talvi 1000 vuoteen". Sosiaalisessa mediassa on jaettu eniten kirjoituksiani "Maapallon ilmasto näyttää viilentyneen koko elämäni ajan!" ja "Milloin maailmanloppu tulee?".

Sinänsä huvittavaa on se, että ympäristöblogin luetuin teksti liittyy tietotekniikkaan. Tämä Instagram-teksti kuitenkin on ajaton, kun taas useimmat käsittelemäni ympäristöuutiset ovat niin ajankohtaisia ja tiettyyn hetkeen liittyviä, että ne ovat suosittuja vain lyhyen aikaa. Toisaalta myös Instagram-juttu liittyy nimenomaan ympäristövalintoihin. Tekstin kirjoittaminen lähti liikkeelle siitä, kun pari lukiomme opiskelijaa pohti uuden kännykän hankkimista vain siksi, ettei heidän kännyköihinsä saanut ladattua Instagram-sovellusta eikä kannettaville älylaitteille suunniteltua Instagramia pystynyt käyttämään tietokoneella. Lupasin yrittää etsiä keinon, kuinka Instagramin saa toimimaan myös tietokoneella.

Olen kirjoittanut niin paljon erilaisia postauksia pariskunnan yhteisistä tekohampaista aina hauskoihin tieteellisiin lajinimiin ja erikoisiin tautiluokituksiin asti, että omien suosikkien valitseminen on vaikeaa. Omalta osaltani erityisen kiinnostavaa kuitenkin oli esimerkiksi tekstin "Alison muovimaassa: tosielämän Tarzan-lapsi ja naispuolinen Indiana Jones" kirjoittaminen, sillä sen tiimoilta olin sähköpostitse kirjeenvaihdossa Yhdysvaltoihin usean eri henkilön kanssa.

Koska itse en oikein osaa arvioida kirjoituksiani, olen kysynyt myös mielipidettä parhaista postauksistani teiltä, hyvät lukijani. Teidän äänestystulostenne perusteella pystyin listaamaan blogini 21 kiinnostavinta tekstiä hyvine perusteluineen. Kiitos ja kumarrus.

Tämä postaus on samalla viimeinen kirjoitus ennen perinteistä kesätaukoani. Kesä-heinäkuussa kirjoitan tekstejä ja katson myös kommentteja vain satunnaisesti. Blogini jatkuu virkistyneenä jälleen syksyllä.

Leppoisaa, rentouttavaa ja mielenkiintoista kesää!

maanantai 29. toukokuuta 2017

Hyvää lakkiaisviikkoa!



Ylioppilaslakkia käytettiin Suomessa tiettävästi ensimmäistä kertaa vuonna 1864, kun yksittäinen ylioppilas teetti pikeelakin Turussa. Varsinaisena ylioppilaslakin syntyhetkenä pidetään kuitenkin vuotta 1865, jolloin neljä ylioppilasta tilasi Helsingissä nykyisen malliset samettilakit neiti Maria Grapen ompeluliikkeestä. Sopiva sametti piti tilata Ruotsista, koska Suomesta sellaista ei löytynyt.

Ensimmäinen suomalainen tietosanakirja (1909-1922) kertoi ylioppilaslakista näin:

"Ylioppilaslakki (suomalainen), pohja 
valkeasta sametista, alareuna mustasta sametista 
ja varustettu kultaisella lyyryllä, ei ole mikään 
virallisesti vahvistettu akateemisen kansalaisen 
merkki, vaan yksityisen aloitteesta 1860-luvulla 
syntynyt vapaa muodostelma muualta, lähinnä

Skandinaaviasta, saaduista lakkiaiheista. 
Aikaisemmin oli maassamme ylioppilaita varten kyllä 
vahvistettu pakollinen virkapuku, joka 
kuitenkin oli ylioppilaille erittäin vastenmielinen ja 
synnytti usein selkkauksia viranomaisten ja 
ylioppilasnuorison välillä. Y:n luoja on neiti 
Maria Grape (k. 1912), joka oli syntynyt 
Ruotsin Länsipohjassa, Ala-Kainuun pitäjässä, jossa 
hänen isänsä — vanhaa sikäläistä pappissukua — 
oli pappina. Orvoksi jouduttuaan hän jo 
kasvavana tyttönä joutui Suomeen ja sai 
kasvatuksensa Oulussa. Helsinkiin siirtyi hän 1860-luvulla, 
harjoittaen 1880-luvun loppupuolelle asti hyvin 
tunnettua miesompelijaliikettä. Hän se lähetti 
maailmaan ensimäisen suomalaisen 
ylioppilaslakin, joka soreudellaan on herättänyt koti- ja 
ulkomaalaisten yhteistä ihailua."


Saksassa, Tanskassa ja Ruotsissa ylioppilaiden valkolakit oli otettu käyttöön jo aiemmin. Suomessa lakin osti vuonna 1867 sata ylioppilasta ja seuraavana vuonna jo 200. Vuoteen 1890 mennessä neiti Grape sai valmistaa noin 11 000 ylioppilaslakkia. Lakin samettisen reunuksen koristeena on Apollon lyyra, Helsingin yliopiston tunnus.

Aluksi ylioppilaslakki oli miesten yksinoikeus. Suomen ja koko Pohjoismaiden ensimmäinen naispuolinen ylioppilas, tsaarin myöntämällä erikoisluvalla ylioppilastutkinnon suorittanut Maria Tschetschulin sai vuonna 1870 käyttää pelkkää lyyraa hiusrusetissa. Vasta yli kymmenen vuotta myöhemmin naisille suunniteltiin oma, lipaton ylioppilaslakki, jossa oli kymmenen senttiä korkea musta samettireunus ja leipurinhattumainen lakkiosa. Sitä käytettiin aina vuosisadan 1800-1900 vaihteeseen asti, jolloin naiset vihdoin saivat luvan käyttää samanlaista ylioppilaslakkia kuin miehet. Vuon­na 1901 nai­set myös sai­vat oi­keu­den suo­rit­taa yli­op­pi­las­tut­kin­non sa­moin eh­doin kuin mie­het.

Vuodesta 1919 alkaen ylioppilaslakit on saatu päähän jo lukion lopussa, kun aiemmin ne hankittiin yliopistossa. Vielä 1950-luvulla ylioppilailla oli usein tapana käyttää ylioppilaslakkia koko yliopistojen kesäloman ajan vapusta syyskuun loppuun.

Suuret onnittelut kaikille 
ammatteihin valmistuville ja ylioppilaille!


Lähteet ja lisätietoja

Helsingin Sanomat

Helsingin Uutiset

Helsingin yliopiston ylioppilaskunta

Yle Uutiset

Lue myös tämä

Maailman oudoimmat kasvien ja eläinten lajinimet - Voi sudenpieru, Gaudeamus igitur ei olekaan laulu vaan jyrsijä!